Vietin tällä viikolla muutaman päivän Walesissa, pääasiassa sen pääkaupungissa Cardiffissa. Mielenkiintoinen kokemus oli jälleen nähdä miten maailma on monin paikoin samanlainen ja samalla monella tapaa erilainen.
Itsestäänselvyys sanoisi moni. Sitähän se onkin, mutta minua aina matkalla kiehtoo tarkastella mitkä asiat tekevät tuosta maasta sen mikä se on. Jokaiselle maalle on vähän oma vivahde. Historia, ilmasto ja monet asiat muokkaavat maasta ja sen asukkaista tietynlaisia.
Mitä siis opin Walesista?
Jokainen asioita seuraava tietää kuinka vahva aate Walesissa on nimenomaan walesilaisuus. Ymmärtääkseni heille oma kieli on symbolisesti erittäin tärkeä. Gymri, tai kuten he kutsuvat wales on kieli jolla on jokainen katukyltti yms.kirjoitettu englannin lisäksi. Kaupoissa oli ainakin isommat mainokset molemmilla kielillä. Hauskaa oli huomata kuinka jokaisella kerralla kun puhuimme gymrin kielestä he korjasivat kyseessä olevan walesin kieli.
Kansallisuustunne oli siis siellä eri luokkaa kuin täällä meillä. En ole koskaan edes innokkaimman savolaisen kuullu puhuneen Savon itsenäistymisen puolesta, tai turkulaisen ajattelevan vakavasti Turun itsenäistymistä Suomesta.Briteissä on se ero tietysti, että sekä Wales että Skotlanti omaavat omat kielet. Se luo aivan eri tason yhtenäisyyden kuin pelkästään oma murre.
Espanja tunnetaan samasta tilanteesta. Katalonia on vaikka kuinka kauan ollut erottumasta lopullisesti emämaasta. Oma kieli sielläkin yhdistää kansaa paljon.
Briteissä jonkun kerran vierailtua olen myös pannut merkille heidän mieltymyksen alkoholiin. Saavuimme Cardiffiin lauantaina noin kello 18 ja pääkatua pitkin kävellessä en voinut välttyä huomaamasta suurimman osan väkeä olevan jo ns.vauhti päällä. Ennenkuin minut joku haluaa teilata niin tiedän kyllä ettei muutama kymmenen tai sata juhlijaa kerro koko kansasta mitään, mutta tämän ilmiön olen havainnut ainostaan Brittein saarilla. Muuallakin juodaan, mutta jotenkin eri tavalla.
Erona meidän lauantaihin oli lähinnä se, että meno alkoi hyvin varhain ja kaduilla ei juurikaan näkynyt lapsia tai teinejä. Meillä lapset ja teinit ovat viikonloppuna keskustoissa. Heistä kai osa juo, mutta nykyään luulisin enemmistön tiiraavan kännykän näyttöä ja/tai etsivän Pokemoneja.
Näistä eroista voi olla montaa mieltä, mutta eroja eri maiden kulttuureissa on. Pidän sitä matkailun yhtenä suolana. Voi tutustua eri kulttuureihin ja nähdä pienen välähdyksen millaista elo on muualla.
Wales on kohteena sellainen mitä voin suositella. Cardiff on kaupunkina siisti, toimiva ja sopivan kokoinen. Aika helpolla sinne pääsee. Lontooseen myydään lentoja satasella ja lentokentältä pääsee bussilla tai vuokra-autolla eteenpäin.
Yksi matka on taas tehty ja seuraavia odotellaan. Matkailussa on nykyään se kiva puoli, että kohteita voi valita mistä tahansa. Netin kautta tietoa löytyy vaikka miten paljon ja eksymään ei pääse koska jokaisessa älylaitteessa on navigaattori.
Avaa siis tabletin näyttö, etsi sopiva kohde...maailma on vain muutaman klikkauksen päässä!
Näet itse onko se muu maa mansikka vai päärynä.
Itsestäänselvyys sanoisi moni. Sitähän se onkin, mutta minua aina matkalla kiehtoo tarkastella mitkä asiat tekevät tuosta maasta sen mikä se on. Jokaiselle maalle on vähän oma vivahde. Historia, ilmasto ja monet asiat muokkaavat maasta ja sen asukkaista tietynlaisia.
Mitä siis opin Walesista?
Jokainen asioita seuraava tietää kuinka vahva aate Walesissa on nimenomaan walesilaisuus. Ymmärtääkseni heille oma kieli on symbolisesti erittäin tärkeä. Gymri, tai kuten he kutsuvat wales on kieli jolla on jokainen katukyltti yms.kirjoitettu englannin lisäksi. Kaupoissa oli ainakin isommat mainokset molemmilla kielillä. Hauskaa oli huomata kuinka jokaisella kerralla kun puhuimme gymrin kielestä he korjasivat kyseessä olevan walesin kieli.
Kansallisuustunne oli siis siellä eri luokkaa kuin täällä meillä. En ole koskaan edes innokkaimman savolaisen kuullu puhuneen Savon itsenäistymisen puolesta, tai turkulaisen ajattelevan vakavasti Turun itsenäistymistä Suomesta.Briteissä on se ero tietysti, että sekä Wales että Skotlanti omaavat omat kielet. Se luo aivan eri tason yhtenäisyyden kuin pelkästään oma murre.
Espanja tunnetaan samasta tilanteesta. Katalonia on vaikka kuinka kauan ollut erottumasta lopullisesti emämaasta. Oma kieli sielläkin yhdistää kansaa paljon.
 |
| Kotiin palaaminen |
Briteissä jonkun kerran vierailtua olen myös pannut merkille heidän mieltymyksen alkoholiin. Saavuimme Cardiffiin lauantaina noin kello 18 ja pääkatua pitkin kävellessä en voinut välttyä huomaamasta suurimman osan väkeä olevan jo ns.vauhti päällä. Ennenkuin minut joku haluaa teilata niin tiedän kyllä ettei muutama kymmenen tai sata juhlijaa kerro koko kansasta mitään, mutta tämän ilmiön olen havainnut ainostaan Brittein saarilla. Muuallakin juodaan, mutta jotenkin eri tavalla.
Erona meidän lauantaihin oli lähinnä se, että meno alkoi hyvin varhain ja kaduilla ei juurikaan näkynyt lapsia tai teinejä. Meillä lapset ja teinit ovat viikonloppuna keskustoissa. Heistä kai osa juo, mutta nykyään luulisin enemmistön tiiraavan kännykän näyttöä ja/tai etsivän Pokemoneja.
Näistä eroista voi olla montaa mieltä, mutta eroja eri maiden kulttuureissa on. Pidän sitä matkailun yhtenä suolana. Voi tutustua eri kulttuureihin ja nähdä pienen välähdyksen millaista elo on muualla.
Wales on kohteena sellainen mitä voin suositella. Cardiff on kaupunkina siisti, toimiva ja sopivan kokoinen. Aika helpolla sinne pääsee. Lontooseen myydään lentoja satasella ja lentokentältä pääsee bussilla tai vuokra-autolla eteenpäin.
Yksi matka on taas tehty ja seuraavia odotellaan. Matkailussa on nykyään se kiva puoli, että kohteita voi valita mistä tahansa. Netin kautta tietoa löytyy vaikka miten paljon ja eksymään ei pääse koska jokaisessa älylaitteessa on navigaattori.
Avaa siis tabletin näyttö, etsi sopiva kohde...maailma on vain muutaman klikkauksen päässä!
Näet itse onko se muu maa mansikka vai päärynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti