lauantai 25. heinäkuuta 2015

"Niin, mutta kun....."

Meillä kaikilla on ne alueet ja aiheet joissa "poltamme hihat" helpommin kuin muiden aiheiden kanssa. Jollakin se on politiikka, toisella urheilu jne. Usein me itsekin tiedämme sen asian. Ja silti hermostumme aina samasta asiasta.

Minulla sellainen aihe on turha vinkuminen. Tarkoitan silä sitä, että valitetaan asiasta missä ei ole mitään valittamista tai mille ei mitään saa. Eriasteiseen turhan marisemiseen törmää valitettavan usein.  Syyllistyn siihen itsekin, mutta siitä ei nyt puhuta. Se ei ole tämän blogin aihe.

Mainitsen pari esimerkkiä aiheista joihin olen tällä viikolla törmännyt.

Yksi niistä on taksin saatavuus täällä Lohjalla. Oikeasti siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta nykyisenä some aikana keskustelu lähtee vellomaan heti jos joku kirjoittaa jääneensä ilman taksia. Ennenvanhaan keskustelua syntyi vain silloin kun joku toimittaja jäi ilman taksia. Nyt sitten vatvotaan asiaa satojen kommenttien voimalla ja kovimpia kantoja ottavat ne jotka eivät koskaan taksia käytä. Kaivataan vapautta alalle ja kaikenmailman Hubereita hoitamaan homman.  Itsekin olen niihin keskusteluihin ottanut osaa, mutta se ei ole tämän blogin aihe.

Toinen aihe joka kirvoitti minussa ärtymystä oli lehtijuttu jossa isoon ääneen voivoteltiin kuinka vakuutusyhtiö ei korvannut hoitoa tapauksessa jossa ehtojen mukaan ei ollut oikeutta korvaukseen.  Tapaus oli inhimillisesti järkyttävä ja lopputulos ikävä, mutta ei vakuutusyhtiön takia. Vakuutusehdot ovat usein mutkikkaita ja epäselviä. Siksi ne pitää selvittää tarkasti varsinkin erityistapauksissa, esimerkiksi raskauden tai jonkun sairauden kohdalla. Välillä tuntuu unohtuvan mikä on vakuutusyhtiöiden tavoitteena.  Se ei ole auttaa ihmisiä vaan tuottaa voittoa omistajilleen. Jokainen maksettu korvaus vähentää sitä voittoa ja siksi ne eivät korvaa mitään mitä heidän ei ole pakko.

Samassa jutussa ihmeteltiin miksei matkatoimiston opas auttanut hädässä olevia. Minäkin ihmettelin sitä siihen asti kuin luin, että he olivat omatoimisesti matkalla. Matkatoimistot pitävät huolta omista asiakkaistaan kuten laki sanoo, mutta ei heiltä voi odottaa apua kelle tahansa kohteessa olevalle suomalaiselle vain sillä perusteella, että ovat suomalaisia. Omatoimisesti matkustavan on tiedostettava riskit ja osattava eri tilanteet hoitaa. Apua saa pyytää ja jokaisen on sitä annettava kykyjensä mukaan, mutta ei voi olettaa jonkun yrityksen käyttävän varojaan tai työvoimaansa rajattomasti auttamiseen vain sen vuoksi, että heillä on niitä.
Mikä tässä nyt on pointtina?

Maailmalla ollessani olen usein miettinyt kauhuskenaarioita siitä mitä voi tapahtua. Suurimpaan osaan voi varautua suunnittelulla ja ennakoinnilla. Riittävä vakuutusturva on kaiken a ja o. Sairastuminen ulkomailla voi maksaa hirvitäviä summia. Pelkkä nilkan nyrjähdys vaikkapa Yhdysvalloissa saattaa sekoittaa tavallisen ihmisen budjetin vuosiksi ellei ole riittävää vakuutusta. Raskaana oleville naisille annan ohjeeksi, että unohtakaa matkat yhdeksäksi kuukaudeksi ja jatkakaa matkoja piltin vähän kasvettua. Jos on pakko lähteä niin selvittäkää Vakuutusehdot ja matkustakaa vain vauraisiin maihin joissa sairaanhoito on tasokasta.

Tälläisiä ajatuksia heräsi tänä aamuna lukiessani minulle rakasta iltalehteä.

Olihan siellä myös vakioaiheetkin: Matti-Esko Hytösen tyttöystävä ja Laitisen haikailu vanhojen aikojen perään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti