Aloitan arvoituksella. Mitä haluaa ensin lisää ja kohta vähemmän?
Vastaus on selvä: ikää.
Joskus viisitoista vuotiaana surin sitä kuinka ikää on liian vähän ja vuodet eivät kulu mitenkään. Jotkut odottavat siinä iässä ravintolaan ja Alkoon pääsemistä. Minä en niitä juurikaan odottanut. Tosin kävin heti 18 täytettyäni Lohjan vanhassa Alkossa, kirjaimellisessa "pitkäripaisessa" ostamassa pullon Elyseetä. Hävettää myöntää, että sellaiseen olen sortunut. Puolustukseni mainitsen, että ostin sen alaikäiselle ystävälleni. Huono puolustus se olisi ellei totuus ole se, että hän antoi sen vanhemmilleen hääpäivälahjaksi.
Olen tuonkin jälkeen jonkun kerran Alkossa käynyt.
Takaisin asiaan: Odotin täysi-ikäisyyttä eniten ajokortin takia. Autolla ajamisesta haaveilin monta pitkää vuotta. Tein määrätietoisia järjestelyjä sen mahdollistamiseksi. Säästin pienestä palkastani vuodessa huomattavan summan ja vanhempien avulla sain pankista lainaa. Korko oli muuten lähes 20%, aika oli toinen. Mummuni maksoi minulle ajokortin ja niin sitten, itseasiassa tasan 24 vuotta sitten 4.4.1991, minulla oli ajokortti taskussa ja puoli vuotta vanha Toyota Corolla 1,3 XSI pihalla. Mainitsen vielä, että siinä oli yhden levyn cd-soitin. Monella 18 vuotiaalla oli silloin c-kasettisoitin.
Silloin iän karttumista piti hyvänä ja odotettavana asiana.
Toisin on nyt. En väitä, että juuri 42 täyttäneenä olen vanha. Nyt vaan iän karttuminen tuo eteen enemmän huonoja kuin hyviä asioita. Onneksi olen saanut olla melko terveenä. En ole juuri flunssaa pahempaa vaivaa saanut. Johtuu epäilemättä hyvistä elintavoista. Jotain muutoksia kuitenkin huomaa. Ne samat raput joissa on jakanut postia 25 vuotta vaikuttavat olevan nykyään huonommin valaistut, lääkäriin mennessä epäilee mahtaako tuo olla oikeasti lääkäri koska näyttää ihan teinille, alkaa olla sitä mieltä ettei ajokorttia saisi myöntää alle 25 vuotiaille, parturi ei enää joudu ohentamaan hiuksia jne
Edellä mainitut asiat ovat vähän humoristisiksi tarkoitettuja, mutta on monia vähemmän hauskoja asioita joiden vuoksi ei haluaisi ikää enää karttuvan. Ikääntyminen tarkoittaa sitä, että myös läheiset ikääntyvät. Siitä seuraa uusia haasteita. Omat vanhemmat ja isovanhemmat ikääntyvät ja saattavat tarvita tukea eri tavoin. Eivät välttämättä hoitoa, mutta käytännön apua esimerkiksi viranomaisten kanssa asiointiin. Se on muuten nykyään monimutkaista. Hakemusten ja muiden täyttäminen ei ole yksinkertaista. Puhumattakaan asioinnista netin kautta. Se on monelle ikääntyneelle tekemätön paikka. Perheet ovat nykyisin pienempiä ja siksi meitä lapsenlapsia tarvitaan usein tukemaan isovanhempia tai muita sukulaisia.
Niin, ikää haluaa nuorena lisää ja sen jälkeen kun ikää on tullut sitä haluaa vähemmän. Valittaa ei silti kannata, oli ikä mikä tahansa niin siitä voi löytää hyviä puolia.
Varoittihan jo Kuningas Salomokin lähes 3000 vuotta sitten: "Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy."
Vastaus on selvä: ikää.
Joskus viisitoista vuotiaana surin sitä kuinka ikää on liian vähän ja vuodet eivät kulu mitenkään. Jotkut odottavat siinä iässä ravintolaan ja Alkoon pääsemistä. Minä en niitä juurikaan odottanut. Tosin kävin heti 18 täytettyäni Lohjan vanhassa Alkossa, kirjaimellisessa "pitkäripaisessa" ostamassa pullon Elyseetä. Hävettää myöntää, että sellaiseen olen sortunut. Puolustukseni mainitsen, että ostin sen alaikäiselle ystävälleni. Huono puolustus se olisi ellei totuus ole se, että hän antoi sen vanhemmilleen hääpäivälahjaksi.
Olen tuonkin jälkeen jonkun kerran Alkossa käynyt.
 |
| Viimeisin Toyotani, järjestysnumero 8. |
Takaisin asiaan: Odotin täysi-ikäisyyttä eniten ajokortin takia. Autolla ajamisesta haaveilin monta pitkää vuotta. Tein määrätietoisia järjestelyjä sen mahdollistamiseksi. Säästin pienestä palkastani vuodessa huomattavan summan ja vanhempien avulla sain pankista lainaa. Korko oli muuten lähes 20%, aika oli toinen. Mummuni maksoi minulle ajokortin ja niin sitten, itseasiassa tasan 24 vuotta sitten 4.4.1991, minulla oli ajokortti taskussa ja puoli vuotta vanha Toyota Corolla 1,3 XSI pihalla. Mainitsen vielä, että siinä oli yhden levyn cd-soitin. Monella 18 vuotiaalla oli silloin c-kasettisoitin.
Silloin iän karttumista piti hyvänä ja odotettavana asiana.
Toisin on nyt. En väitä, että juuri 42 täyttäneenä olen vanha. Nyt vaan iän karttuminen tuo eteen enemmän huonoja kuin hyviä asioita. Onneksi olen saanut olla melko terveenä. En ole juuri flunssaa pahempaa vaivaa saanut. Johtuu epäilemättä hyvistä elintavoista. Jotain muutoksia kuitenkin huomaa. Ne samat raput joissa on jakanut postia 25 vuotta vaikuttavat olevan nykyään huonommin valaistut, lääkäriin mennessä epäilee mahtaako tuo olla oikeasti lääkäri koska näyttää ihan teinille, alkaa olla sitä mieltä ettei ajokorttia saisi myöntää alle 25 vuotiaille, parturi ei enää joudu ohentamaan hiuksia jne
Edellä mainitut asiat ovat vähän humoristisiksi tarkoitettuja, mutta on monia vähemmän hauskoja asioita joiden vuoksi ei haluaisi ikää enää karttuvan. Ikääntyminen tarkoittaa sitä, että myös läheiset ikääntyvät. Siitä seuraa uusia haasteita. Omat vanhemmat ja isovanhemmat ikääntyvät ja saattavat tarvita tukea eri tavoin. Eivät välttämättä hoitoa, mutta käytännön apua esimerkiksi viranomaisten kanssa asiointiin. Se on muuten nykyään monimutkaista. Hakemusten ja muiden täyttäminen ei ole yksinkertaista. Puhumattakaan asioinnista netin kautta. Se on monelle ikääntyneelle tekemätön paikka. Perheet ovat nykyisin pienempiä ja siksi meitä lapsenlapsia tarvitaan usein tukemaan isovanhempia tai muita sukulaisia.
Niin, ikää haluaa nuorena lisää ja sen jälkeen kun ikää on tullut sitä haluaa vähemmän. Valittaa ei silti kannata, oli ikä mikä tahansa niin siitä voi löytää hyviä puolia.
Varoittihan jo Kuningas Salomokin lähes 3000 vuotta sitten: "Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti