Otsikko on vähintäänkin harhaanjohtava, sillä en aio käsitellä nyt sen enempää soutamista kuin suomalaisen yhtyeen laulujen sanoituksiakaan. Otsikko liittyy oikeastaan siihen kuinka me monasti haaveilemme jostakin jonka saavuttaminen vaatii jotain sellaista mitä meillä ei ole. Soutaminen ilman airoja on lähes mahdotonta. Yhtä mahdotonta kuin viulun soittaminen ilman viulua. Pyörällä ajaminen ilman pyörää. Lentäminen ilman siipiä.
Hetkinen! Kyllähän lentämään pystyy ilman siipiä. On siis pystynyt jo noin sadan vuoden ajan. Siviili-ilmailua on harjoitettu jo pitkään ja viime vuosikymmeninä siitä on tullut käytännössä kaikkien saatavilla olevaa. Ainakin tässä maassa.
Lentäminen on täyttänyt meidän monen unelmia. Mummuni kertoi motiivikseen tehdä aikanaan matkan Kanarialle sen, että hän halusi nähdä palmut. Mahdollisuus lentää täytti tuon unelman. Minulla yhden unelman täytti lentäminen Singaporeen. Lapsena jo luin Aku Ankasta papukaijasta nimeltä "Joe-Poika Singaporesta" ja silloin tuntui etten koskaan tule näkemään moista paikkaa.
Viime päivinä lentämisestä on taas paljon puhuttu. Germanwingsin järkyttävä onnettomuus Ranskan Alpeilla sai monet miettimään lentämisen turvallisuutta. Lisäksi monella on hyvässä muistissa Malesian Airlinesin koneen katoaminen ja toisen alasampumisen Ukrainassa. Puhumattakaan Air Asian onnettomuudesta jokunen aika sitten. Järkyttäviä onnettomuuksia ja ne ovat varmasti aiheuttaneet suurta tuskaa monelle niissä menehtyneiden omaisille.
En kiellä etteikö itselläkin ole tullut mieleen turvallisuus näiden tapahtumien jälkeen. Varsinaisesta lentopelosta en ole kärsinyt koskaan. Tunnen kyllä henkilöitä joita se vaivaa. Lentopelko on tyypillinen pelko, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Samankaltainen kuin bakteerikammo. Normaali hygienia riittää, ei bakteereja sen enempää tarvitse pelätä. Lentopelkoon syynä on muu kuin perusteltu pelko. Tilastojen valossa lentäminen on erittäin turvallista. Vertailuna voisi käyttää vaikka liikennettä. Suomessa kuolee liikenteessä noin 250 ihmistä vuodessa. Kuinka monta suomalaista kuolee vuodessa lentoturmissa? Aivan, ja silti tuskin kukaan pelkää lähtiessään autolla ajamaan tai matkustaessaan bussilla.
En halua väheksyä lentopelkoisten kärsimyksiä. Heille pelko on todellinen ja elämää hankaloittava seikka. Syy miksi aiheesta kirjoitan on se, että toivottavasti kukaan ei matkailua lopeta näiden onnettomuuksien takia. Ihmisten luomat koneet joskus menevät rikki, ihmiset tekevät virheitä ja joskus niistä on seurauksena onnettomuus. Emmehän me lopeta ajamistakaan kuultuamme kuolemaan johtaneesta kolarista, ei ole siis syytä lopettaa lentämistäkään onnettomuuksien takia.
Vaikka levitänkin tässä lentämisen ilosanomaa niin en tuomitse niitäkään joille rentoutuminen merkitsee muuta kuin lentämistä. Joillekin se voi merkitä soutamista airojen kanssa istuen nahkurinorsista tehdyllä tuhdolla.
Me jokainen noudamme sen sarastavan aamumme jollakin konstilla.
Hetkinen! Kyllähän lentämään pystyy ilman siipiä. On siis pystynyt jo noin sadan vuoden ajan. Siviili-ilmailua on harjoitettu jo pitkään ja viime vuosikymmeninä siitä on tullut käytännössä kaikkien saatavilla olevaa. Ainakin tässä maassa.
Lentäminen on täyttänyt meidän monen unelmia. Mummuni kertoi motiivikseen tehdä aikanaan matkan Kanarialle sen, että hän halusi nähdä palmut. Mahdollisuus lentää täytti tuon unelman. Minulla yhden unelman täytti lentäminen Singaporeen. Lapsena jo luin Aku Ankasta papukaijasta nimeltä "Joe-Poika Singaporesta" ja silloin tuntui etten koskaan tule näkemään moista paikkaa.
Viime päivinä lentämisestä on taas paljon puhuttu. Germanwingsin järkyttävä onnettomuus Ranskan Alpeilla sai monet miettimään lentämisen turvallisuutta. Lisäksi monella on hyvässä muistissa Malesian Airlinesin koneen katoaminen ja toisen alasampumisen Ukrainassa. Puhumattakaan Air Asian onnettomuudesta jokunen aika sitten. Järkyttäviä onnettomuuksia ja ne ovat varmasti aiheuttaneet suurta tuskaa monelle niissä menehtyneiden omaisille.
 |
| Lufthansan kone Helsinki-Vantaalla |
En kiellä etteikö itselläkin ole tullut mieleen turvallisuus näiden tapahtumien jälkeen. Varsinaisesta lentopelosta en ole kärsinyt koskaan. Tunnen kyllä henkilöitä joita se vaivaa. Lentopelko on tyypillinen pelko, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Samankaltainen kuin bakteerikammo. Normaali hygienia riittää, ei bakteereja sen enempää tarvitse pelätä. Lentopelkoon syynä on muu kuin perusteltu pelko. Tilastojen valossa lentäminen on erittäin turvallista. Vertailuna voisi käyttää vaikka liikennettä. Suomessa kuolee liikenteessä noin 250 ihmistä vuodessa. Kuinka monta suomalaista kuolee vuodessa lentoturmissa? Aivan, ja silti tuskin kukaan pelkää lähtiessään autolla ajamaan tai matkustaessaan bussilla.
En halua väheksyä lentopelkoisten kärsimyksiä. Heille pelko on todellinen ja elämää hankaloittava seikka. Syy miksi aiheesta kirjoitan on se, että toivottavasti kukaan ei matkailua lopeta näiden onnettomuuksien takia. Ihmisten luomat koneet joskus menevät rikki, ihmiset tekevät virheitä ja joskus niistä on seurauksena onnettomuus. Emmehän me lopeta ajamistakaan kuultuamme kuolemaan johtaneesta kolarista, ei ole siis syytä lopettaa lentämistäkään onnettomuuksien takia.
Vaikka levitänkin tässä lentämisen ilosanomaa niin en tuomitse niitäkään joille rentoutuminen merkitsee muuta kuin lentämistä. Joillekin se voi merkitä soutamista airojen kanssa istuen nahkurinorsista tehdyllä tuhdolla.
Me jokainen noudamme sen sarastavan aamumme jollakin konstilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti