Ei taida olla mummonmökki |
Yksi asia josta olen jo vuosia, ellen jopa vuosikymmeniä, jaksanut hämmästyä on mummot.
Tämä saattaa kuullostaa vähän oudolta. Mikä nyt mummoissa hämmästyttää?
Kerron pari tapausta elämäni varrelta. Ensimmäinen tapahtui noin kaksikymmentä vuotta sitten. Poikani oli silloin reilun vuoden ikäinen ja olimme lähdössä perheemme kanssa Ruotsiin laivalla. Äitini, siis poikani isoäiti, pyysi tuomaan itselleen hajuvettä laivalta. Leikkisästi kysyin, että minkälaista toisimme. Ehdotin tuovani jotakin mummolle sopivaa. Hän sanoi heti "Ei mitään mummojen hajuvettä!". En kyllä vieläkään tiedä millaista on "mummohajuvesi". Oli mitä oli niin sellaista ei nippanappa nelikymppinen äitini halunnut.
Toinen tapaus liittyy erääseen ystävääni. Hän on oikein nuorekas ja kaunis rouva sekä isoäiti. Leikkisästi tervehdin häntä aina tavatessamme "Hei Mummo!" Joka kerta hän hymyilee ja nauraa tervehdykselleni, mutta kerran hän lisäsi :"Kaikkeni teen etten näyttäisi mummolta, mutta on hyvä Sami kun aina siitä muistutat"
Nämä tapaukset ovat esimerkkejä siitä kuinka minusta naisille isoäitiys on hieman kaksiteräinen miekka. Jokainen nainen on ylpeä siitä, että heillä on lapsenlapsia mutta silti he kavahtavat ajatusta siitä, että he näyttäisivät mummoilta.
Mistä se johtuu? Joku viisaampi voisi siitä kirjoittaa vaikka kirjan ellei ole jo kirjoittanut, mutta minusta suurin syy on entistä enemmän ulkonäköä korostava ympäristö. Luin joskus kuinka esimerkiksi Japanissa naisten vaihdevuosien oireet ovat lievempiä kuin länsimaissa. Syyksi epäiltiin sikäläiseen kulttuuriin liittyvää iän arvostamista. Ehkä täälläkin asuvien olisi hyvä ymmärtää ettei kauneus ole itseisarvo. Mummot, ovatpa he nuorekkaita tai eivät, ovat ihania. Lähes meille kaikille sana "Mummu" (tai joku
Onhan "mummu" yksi suomenkielen kauneimpia sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti