Tänä kesänä Samuli Putron laulu "Milloin jätkät tulee" on saanut minut pohtimaan taas kouluaikoja. Kyseinen lauluhan kertoo koulukiusaamisesta nimenomaan sen yleisimmän puolen kannalta eli niiden kannalta joita ei kiusata ja jotka eivät kiusaa mutta jotka seuraavat sitä sivusta. Sallien sen jatkua.
Omina kouluaikoina en ollut juurikaan koulukiusaaja enkä kiusattu, mutta näin kiusaamista. Jos rehellisiä ollaan niin joskus syylistyin porukan mukana yleiseen pilkkaamiseen jota kyllä voisimme varmasti kutsua koulukiusaamiseksi. Me luokan pojat saimme kerran jälki-istuntoa yhden tytön nimettelystä. Luokkatoverit kyllä yrittivät puolustaa minua sanoen ettei Sami ollut samanlainen kuin muut, mutta yhtälailla istuin myös "jälkkärissä". Mahtaakohan lapsia nykyään saada edes istuttaa jälkkärissä?
Itseäni ei paljoa kiusattu mikä on mukava asia. Kouluajoista jäi osittain siksikin hyvät muistot. Ainoita kertoja kun muistan kokeneeni kiusaamista oli yläasteelle siirtymisen yhteydessä. Sekin oli lähinnä nimittelyä ja ei jättänyt erityisiä traumoja.
Samuli Putron laulu sai minua miettimään sitä, että mahdetaanko kiusaamisessa muistaa se tosiasia, että suurin tekijä mikä sen saa jatkumaan on ne sivustaseuraajat jotka antavat sen jatkua ja ovat salaa iloisia etteivät he ole kohteina? Ääneen sitä ei saa sanoa, mutta usein kiusaajalla itsellään on suurin ongelma, joku mikä saa hänet kiusaamaan. Ennenvanhaan puhuttiin häiriköistä millä tarkoitettiin oppilaita joilla on käytöshäiriöitä. Niitä oli omina kouluaikoinakin, mutta en huomannut heidän olevan sen pahempia kiusaajia kuin muidenkaan. Kiusaaja voi tulla kenestä tahansa ja toisaalta kiusattu. Joskus kiusaamisen syyksi tulee ulkonäkö, varallisuus, uskonto jne..Toisaalta joskus syytä ei tajua. Olen kuullut kauniin vaalean tytön joutuneen kiusaamisen kohteeksi, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla.
Onko mitään tehtävissä jotta kiusaaminen loppuisi? Skeptinen hieman olen, mutta tärkeintä on se malli mikä lapsille tulee kotoa. Meidän pitää vanhempina opettaa lapsillemme se tärkeä periaate, että toisia pitää kunnioitaa ja antaa elää rauhassa. Myös niitä joista emme pidä tai joiden normit poikkeavat omistamme. "Kunnioitan toisten arvoja ja toivon heidän kunnioittavan minun arvoja"
Muuten kierrettä ei saada pysäytettyä.
Muistan kuinka aikanaan yksi luokkatoverini kiusasi julmasti meitä nuorempaa poikaa. Me monet tuon näimme, mutta emme muuta tehneet kuin pahoittelimme ja kehotimme häntä lopettamaan.
Muutaman kuukauden kulutua kuulin tämän kiusatun pojan syyllistyneen koulukiusaamiseen.
Oli kuulemma kiusannut itseään nuorempia.
Omina kouluaikoina en ollut juurikaan koulukiusaaja enkä kiusattu, mutta näin kiusaamista. Jos rehellisiä ollaan niin joskus syylistyin porukan mukana yleiseen pilkkaamiseen jota kyllä voisimme varmasti kutsua koulukiusaamiseksi. Me luokan pojat saimme kerran jälki-istuntoa yhden tytön nimettelystä. Luokkatoverit kyllä yrittivät puolustaa minua sanoen ettei Sami ollut samanlainen kuin muut, mutta yhtälailla istuin myös "jälkkärissä". Mahtaakohan lapsia nykyään saada edes istuttaa jälkkärissä?
Itseäni ei paljoa kiusattu mikä on mukava asia. Kouluajoista jäi osittain siksikin hyvät muistot. Ainoita kertoja kun muistan kokeneeni kiusaamista oli yläasteelle siirtymisen yhteydessä. Sekin oli lähinnä nimittelyä ja ei jättänyt erityisiä traumoja.
Samuli Putron laulu sai minua miettimään sitä, että mahdetaanko kiusaamisessa muistaa se tosiasia, että suurin tekijä mikä sen saa jatkumaan on ne sivustaseuraajat jotka antavat sen jatkua ja ovat salaa iloisia etteivät he ole kohteina? Ääneen sitä ei saa sanoa, mutta usein kiusaajalla itsellään on suurin ongelma, joku mikä saa hänet kiusaamaan. Ennenvanhaan puhuttiin häiriköistä millä tarkoitettiin oppilaita joilla on käytöshäiriöitä. Niitä oli omina kouluaikoinakin, mutta en huomannut heidän olevan sen pahempia kiusaajia kuin muidenkaan. Kiusaaja voi tulla kenestä tahansa ja toisaalta kiusattu. Joskus kiusaamisen syyksi tulee ulkonäkö, varallisuus, uskonto jne..Toisaalta joskus syytä ei tajua. Olen kuullut kauniin vaalean tytön joutuneen kiusaamisen kohteeksi, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla.
Onko mitään tehtävissä jotta kiusaaminen loppuisi? Skeptinen hieman olen, mutta tärkeintä on se malli mikä lapsille tulee kotoa. Meidän pitää vanhempina opettaa lapsillemme se tärkeä periaate, että toisia pitää kunnioitaa ja antaa elää rauhassa. Myös niitä joista emme pidä tai joiden normit poikkeavat omistamme. "Kunnioitan toisten arvoja ja toivon heidän kunnioittavan minun arvoja"
Muuten kierrettä ei saada pysäytettyä.
Muistan kuinka aikanaan yksi luokkatoverini kiusasi julmasti meitä nuorempaa poikaa. Me monet tuon näimme, mutta emme muuta tehneet kuin pahoittelimme ja kehotimme häntä lopettamaan.
Muutaman kuukauden kulutua kuulin tämän kiusatun pojan syyllistyneen koulukiusaamiseen.
Oli kuulemma kiusannut itseään nuorempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti