Lentopelosta

Tämän viikon aikana tuhansissa kirjoituksissa ja kolumneissa on pohdittu Ukrainan järkyttävää lentoturmaa. Vielä kun viikkoon mahtui kaksi muutakin vakavaa lentoturmaa niin moni epäilemättä pohtii miten uskaltaa enää nousta lentokoneeseen. Lentäminen on jo ilman turmia monelle pelottavaa. Asia jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt vaikka tunnen ihmisiä joille jokainen lentomatka on enemmän tai vähemmän koettelevaa. Itse en koskaan ole pelännyt lentämistä. Olen joskus kirjoittanutkin juuri lentokoneen lähtökiihdytyksen olevan matkan parasta osaa.
Lentopelkoon ei ole järkeviä syitä. Myös lentämistä pelkäävät tietävät tosiasiat, sen että matka lentokentälle on tilastojen mukaan paljon vaarallisempi kuin varsinainen lentomatka ja sen, että lentäminen on tilastojen mukaan turvallisin matkustustapa. Nuo faktat eivät siltikään poista sitä, että lentopelko on sen kokijalle todelista.
Miksi pohdin aihetta?
Syynä on se, että yllätyin itsestäni pari päivää Ukrainan turman jälkeen.  Nimittäin toistuvasti mietin, että teoriassa olisin voinut olla kyseisessä turmakoneessa. En ole koskaan tuota väliä lentänyt, mutta joitakin kertoja kylläkin pitkiä runkolentoja Euroopasta Aasiaan tullut lennettyä. Koin siis lievää lentopelkoa. Varsinkin noustessani lentokoneeseen viime lauantaina.  Lensin lyhyen lennon, mutta kieltämättä mietin lennon aikana Ukrainan tapahtumia.
Olen alkanut siis jollain tavalla ymmärtää lentämistä pelkääviä. Ilmeisesti juuri suuronnettomuuden pelko on se mikä lentämisessä pelottaa. Tilastoilla sitä ei voi perustella,  suuronnettomuudet ovat lentoihin nähden hyvin harvinaisia. Siitä ei olekaan kyse. Lentopelko on kuin mikä tahansa pelko, ei sitä voi selittää järjellä vaikka se on kokijalleen todellinen.
Jos kärsit lentopelosta koita selättää se. Menetät muuten monta hienoa kokemusta.
Eräs ystäni sanoi aiheesta hyvin: "Matkailu antaa niin paljon, että kyllä siinä pienen lentopelon kärsii"

Onko parempi pysyä parvekkeella omassa kodissa?