Maailma ei ole oikeudenmukainen. Tämä tieto tuskin yllättää ketään. Joskus olen alkanut miettimään, että onko väärin vertailla maita toisiinsa. Helppoa on sanoa ettei niitä voi vertailla ja eihän ole mitään järkeä verrata jotain vaurasta pohjoismaata esimerkiksi johonkin köyhään Afrikan maahan. Voi olla, mutta minusta joskus on hyvä vertailla asioita toisiinsa. Sillä tavalla saa sitä kuuluisaa perspektiiviä.
Miksi otin moisen aiheen esille matkailuaiheiseen blogiin? Syynä on jälleen kerran matkoillani tekevät havainnot. Meillä täällä Suomessa on asioita usein tapana pohtia negaation kautta. Negaatio on muuten hauska sana, sitä voi käyttää kaikkeen kritiikkiin, myös terveeseen sellaiseen. Monesti vaan tuntuu, että meitä vaivaa aika ajoin jonkinlainen nurkkapatriotismi ja jämähtäneet asenteet.
Kerron asiasta pari esimerkkiä.
Usein kuulee sanottavan, että Suomessa on hirvittävän kallista syödä ulkona ja että muualla on halpaa syödä ravintolassa. Asia joka ei pidä lainkaan paikkaansa. Nyt joku hyppää takajaloilleen: "Mitä! Söin juuri Aasiassa katukeittiössä ruokaa alle eurolla!" En sitä epäile, mutta sellaista ruokaa on väärin verrata Suomessa ravintoloissa myytävään ruokaan. Jos vertaillaan vaikka suomalaisten ruokaravintoloiden lounastarjontaa niin rohkenen epäillä ettei monessakaan maassa saa alle kympillä sen tasoista ruokaa joita täällä myydään lounasaikaan. Käykää vaikka (jos asutte lähellä Lohjaa) kokeilemassa Ravintola Amarin lounasta ja kertokaa minulle ravintola maailmalta jossa saa vastaavantasoista ruokaa alle kympillä.
Suomi ei siis ole ruuan suhteen sen kalliimpi kuin muutkaan maat, pikemminkin päinvastoin.
Toinen vähän arempi aihe tuli mieleeni ollessani tilaisuudessa jossa käsiteltiin erityislasten tilannetta Suomessa. Parin tunnin aikana kuulin monia esimerkkejä kaupunkien virheistä ja huonoista toimintatavoista. On kovin ikävää, että kaupungit ja kunnat eivät toimi aina oikein ja joitain perheitä kohdelllaan väärin. Sellaista toimintaa en puollustele lainkaan. Aasiassa lomaillessani asiaa pohdin nähdessäni iäkkään äidin kuljettavan polkupyörän selässä aikuista kehityvammaista poikaansa. Tilanne oli jotenkin lohduton. Poika söi jotain hampurilaisen jämää. Mietin kuinka Suomessa tuollainen perhe saa paljon tukea ja ei heidän tarvitse kulkea polkupyörällä elleivät halua. Yhteiskunta tukee ja äiti ja poika voivat kulkea taksilla.
Ettei kukaan ymmärrä väärin niin en tarkoita sitä kuinka täällä on kaikki hyvin ja ei saisi valittaa mistään. Suomessa eletään täkäläisen lain mukaan ja perheillä on tietysti oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan mikäli kunta kohtelee heitä väärin.
Mitä ajan takaa? Yksinkertaisesti sanottuna sitä, että joskus on hyvä nähdä asiat laajemmin eikä ajatella automaattisesti kuinka täällä on huonosti ja muualla on paremmin.
Miksi otin moisen aiheen esille matkailuaiheiseen blogiin? Syynä on jälleen kerran matkoillani tekevät havainnot. Meillä täällä Suomessa on asioita usein tapana pohtia negaation kautta. Negaatio on muuten hauska sana, sitä voi käyttää kaikkeen kritiikkiin, myös terveeseen sellaiseen. Monesti vaan tuntuu, että meitä vaivaa aika ajoin jonkinlainen nurkkapatriotismi ja jämähtäneet asenteet.
Kerron asiasta pari esimerkkiä.
Usein kuulee sanottavan, että Suomessa on hirvittävän kallista syödä ulkona ja että muualla on halpaa syödä ravintolassa. Asia joka ei pidä lainkaan paikkaansa. Nyt joku hyppää takajaloilleen: "Mitä! Söin juuri Aasiassa katukeittiössä ruokaa alle eurolla!" En sitä epäile, mutta sellaista ruokaa on väärin verrata Suomessa ravintoloissa myytävään ruokaan. Jos vertaillaan vaikka suomalaisten ruokaravintoloiden lounastarjontaa niin rohkenen epäillä ettei monessakaan maassa saa alle kympillä sen tasoista ruokaa joita täällä myydään lounasaikaan. Käykää vaikka (jos asutte lähellä Lohjaa) kokeilemassa Ravintola Amarin lounasta ja kertokaa minulle ravintola maailmalta jossa saa vastaavantasoista ruokaa alle kympillä.
Suomi ei siis ole ruuan suhteen sen kalliimpi kuin muutkaan maat, pikemminkin päinvastoin.
 |
| Indonesian Batamilla asutaan myös näin |
Toinen vähän arempi aihe tuli mieleeni ollessani tilaisuudessa jossa käsiteltiin erityislasten tilannetta Suomessa. Parin tunnin aikana kuulin monia esimerkkejä kaupunkien virheistä ja huonoista toimintatavoista. On kovin ikävää, että kaupungit ja kunnat eivät toimi aina oikein ja joitain perheitä kohdelllaan väärin. Sellaista toimintaa en puollustele lainkaan. Aasiassa lomaillessani asiaa pohdin nähdessäni iäkkään äidin kuljettavan polkupyörän selässä aikuista kehityvammaista poikaansa. Tilanne oli jotenkin lohduton. Poika söi jotain hampurilaisen jämää. Mietin kuinka Suomessa tuollainen perhe saa paljon tukea ja ei heidän tarvitse kulkea polkupyörällä elleivät halua. Yhteiskunta tukee ja äiti ja poika voivat kulkea taksilla.
Ettei kukaan ymmärrä väärin niin en tarkoita sitä kuinka täällä on kaikki hyvin ja ei saisi valittaa mistään. Suomessa eletään täkäläisen lain mukaan ja perheillä on tietysti oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan mikäli kunta kohtelee heitä väärin.
Mitä ajan takaa? Yksinkertaisesti sanottuna sitä, että joskus on hyvä nähdä asiat laajemmin eikä ajatella automaattisesti kuinka täällä on huonosti ja muualla on paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti