Perinteisesti matkailua on pidetty keinona avartaa maailmankuvaa. "Liiku enemmän, luulet vähemmän", "Matkailu avartaa..muutakin kuin lompakkoa" tyylisiä sanontoja käytetään yleisesti. Niillä halutaan korostaa ajatusta siitä kuinka matkailleet ihmiset ovat jotenkin avarakatseisempia. Rohkenen olla tästä erimieltä.
Perustelen kantani.
Se mitä me kutsumme matkailuksi on käsitteenä niin laaja ettei se, jos joku kertoo matkustavansa paljon kerro mitään hänen maailmankuvansa avaruudesta. Matkailua on nimittäin monenlaista. Joku matkustaa joka talvi samaan aurinkokohteeseen ja viettää siellä aikaansa pääosin muiden samalla seuramatkalla olevien kanssa. Millä tavalla hänen maailmankuva siitä avartuu? Ei hotellin uima-altaalla saa kovin laajaa kuvaa maan kulttuurista...gintonic tehdään joka maassa samalla tavalla.
Entä sitten nämä matkailun aatelisina itseään pitävät omatoimimatkaajat? He ovat vapaita turistirysistä ja kokevat maan aidosti? Heitäkin on monenlaisia. Aika monet ovat kaltaisiani jotka kyllä tekevät matkansa oman aikataulun mukaan, mutta kohteet on aika varovaisesti valittu. Maailmankuva ei avarru hotellin uima-altaalla yhtään sen enempää riippuen siitä oletko tullut sinne ryhmän mukana vai yksin taksilla lentokentältä. Olen useasti huvittuneena seurannut omaa toimintaani matkalla. Oli maa mikä tahansa menen hotelliin, kirjaudun sisään, vien tavarat huoneeseen ja sen jälkeen alan miettiä menenkö nukkumaan vai syömään, riippuen kellonajasta. Kaupungilla kävellessä minua innostaa eniten erään tunnetun kahvilaketjun logo. Sen nähtyäni tiedän olevani kohta tekemisissä paikallisten kanssa. Tiedän jo etukäteen miten keskustelu etenee: työntekijä kysyy mitä haluan, vastaan "Grande Latte" ja tiedän mitä hän sanoo seuraavaksi "Mukaan vai juotko täällä?" Näin minä olen taas jossain päin maailmaa ja rikastutan ylikansallista pörssiyhtiötä muutaman euron verran.
Ja avarran maailmankuvaani.
Onko matkailu sittten hyödytöntä jos tavoitteena on avartaa maailmankuvaa? Ei se ole, mutta ei saa liikaa siltä odottaa. Maailmankuvaa voi avartaa monella muullakin tavoin, esimerkiksi keskustelemalla erilaisten ihmisten kanssa, vaikka Suomessa asuvien ulkomaalaisten kanssa. He osaavat avartaa maailmankuvaasi enemmän kuin loikoilu uima-altaalla 12 tunnin lentomatkan takana.
En silti väheksy matkailun hyötyjä. Monilla matkoillani olen oppinut uusia asioita ja saanut hauskoja ahaa-elämyksiä. Yksi uusimmista on aika huvittava. Olin pari viikkoa sitten Prahassa ja hotellimme respassa oli nuori ja kaunis rouva töissä. Päätin olla kohtelias ja kehuin hänen kauniita kynsiään. Niissä oli jonkinlainen erikoismaalaus tms, mutta olivat kauniit. Nainen hymyili ja kiitti, mutta pahoitteli niiden olevan huonossa kunnossa.
Miten tämä avarsi maailmankuvaani?
Tällä viikolla oli Espoolaisessa kodinkoneliikkeessä ja kassalla olleella neidillä oli kauniit, timantein koristellut kynnet. Kehuin niitä. Mitä nainen vastasi? Kiitti kohteliaasti ja lisäsi jotain.
Nainen sanoi: "Nämä ovat huonossa kunnossa"
Perustelen kantani.
Se mitä me kutsumme matkailuksi on käsitteenä niin laaja ettei se, jos joku kertoo matkustavansa paljon kerro mitään hänen maailmankuvansa avaruudesta. Matkailua on nimittäin monenlaista. Joku matkustaa joka talvi samaan aurinkokohteeseen ja viettää siellä aikaansa pääosin muiden samalla seuramatkalla olevien kanssa. Millä tavalla hänen maailmankuva siitä avartuu? Ei hotellin uima-altaalla saa kovin laajaa kuvaa maan kulttuurista...gintonic tehdään joka maassa samalla tavalla.
Entä sitten nämä matkailun aatelisina itseään pitävät omatoimimatkaajat? He ovat vapaita turistirysistä ja kokevat maan aidosti? Heitäkin on monenlaisia. Aika monet ovat kaltaisiani jotka kyllä tekevät matkansa oman aikataulun mukaan, mutta kohteet on aika varovaisesti valittu. Maailmankuva ei avarru hotellin uima-altaalla yhtään sen enempää riippuen siitä oletko tullut sinne ryhmän mukana vai yksin taksilla lentokentältä. Olen useasti huvittuneena seurannut omaa toimintaani matkalla. Oli maa mikä tahansa menen hotelliin, kirjaudun sisään, vien tavarat huoneeseen ja sen jälkeen alan miettiä menenkö nukkumaan vai syömään, riippuen kellonajasta. Kaupungilla kävellessä minua innostaa eniten erään tunnetun kahvilaketjun logo. Sen nähtyäni tiedän olevani kohta tekemisissä paikallisten kanssa. Tiedän jo etukäteen miten keskustelu etenee: työntekijä kysyy mitä haluan, vastaan "Grande Latte" ja tiedän mitä hän sanoo seuraavaksi "Mukaan vai juotko täällä?" Näin minä olen taas jossain päin maailmaa ja rikastutan ylikansallista pörssiyhtiötä muutaman euron verran.
Ja avarran maailmankuvaani.
 |
| Eräs ylikansallinen kahvilaketju |
En silti väheksy matkailun hyötyjä. Monilla matkoillani olen oppinut uusia asioita ja saanut hauskoja ahaa-elämyksiä. Yksi uusimmista on aika huvittava. Olin pari viikkoa sitten Prahassa ja hotellimme respassa oli nuori ja kaunis rouva töissä. Päätin olla kohtelias ja kehuin hänen kauniita kynsiään. Niissä oli jonkinlainen erikoismaalaus tms, mutta olivat kauniit. Nainen hymyili ja kiitti, mutta pahoitteli niiden olevan huonossa kunnossa.
Miten tämä avarsi maailmankuvaani?
Tällä viikolla oli Espoolaisessa kodinkoneliikkeessä ja kassalla olleella neidillä oli kauniit, timantein koristellut kynnet. Kehuin niitä. Mitä nainen vastasi? Kiitti kohteliaasti ja lisäsi jotain.
Nainen sanoi: "Nämä ovat huonossa kunnossa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti