Matkoista kertoessa yksi vallitseva piirre on positiivisuus. Se tarkoittaa sitä, että tapana on kertoa vain hyviä matkamuistoja. Vähän sama kuin lomakuvissa. Aika harva kuvaa sadepäiviä tai ainakaan näyttää niitä muille.
Miksi niin on?
Aloin pohtimaan asiaa ja huomasin itsekin sortuneeni samaan. Jaan Facebookissa onnistuneet ja kauniit kuvat, tässä blogissa levitän matkailun ilosanomaa ja kerron matkoista toisille aina vaan hyviä kokemuksia.
Onko syynä kovat odotukset matkoista? Haluammeko niin kipeästi matkojen onnistuvan, että vaikka väkisinkin kerromme niistä hyviä asioita?
Tosiasia on kuitenkin, että jokainen matka ei voi olla täydellisen onnistunut. Aika paljon vaikuttaa myös se miten matkaan suhtautuu. Enemmän matkustaessa tulee väistämättä eteen matkoja joilla ei kaikki mene kuin siellä kuuluisassa kylässä lähellä Vaasaa. Kerron nyt muutamia sellaisia kokemuksia.
Joskus miltei 15 vuotta sitten lähdin hyvän kaverini kanssa hetken mielijohteesta Kosille. Tein sen tyyppivirheen, että en kysynyt etukäteen miten hän lomaansa viettää. Käsityksemme lomanvietosta olivat täysin erilaisia. Hän halusi lähteä heti aamulla rannalle ja maata siellä auringonlaskuun saakka. Minä joka en ole lainkaan rantaihminen en viihtinyt yhtään sillä matkalla.
Toinen tapaus. Poikani ollessa pienempi olimme Italiassa Gardassa. Kiva reissu muuten, mutta poikani sairastui vakavasti kesken matkan. Oli melko haastavaa koittaa keskellä yötä keksiä mitä tehdään, koska hotellin yörespa ei osannut soittaa ambulanssia. Lopulta se tuli ja poika pääsi ammattimaiseen hoitoon. Täytyy muuten kehua Italian julkista terveydenhuoltoa. Keskellä yötä poika laitettiin heti tippaan, tutkittiin ja jopa hälytettiin lisää henkilökuntaa paikalle tekemään tutkimuksia. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei ollut ongelma. Siltikin kaksi päivää vietettynä Veronan sairaalassa vei tuolta matkalta hohdon.
Vielä kolmas tapaus. Se kuuluu osastoon "Älä ole ahne". Automatkoissa tulee helposti innostuttua niin, että suunnittelee niin laajan matkan ettei siitä selviä muuten kuin ajamalla aamusta iltaan. Mikä siitä on tuloksena? Matkalta ei jää mieleen muuta kuin auton tuulilasi. Viime Jenkkireissulla tuli hieman tähän syyllistyttyä. Mukava matka, mutta ei kannata koittaa nähdä liikaa kahden viikon aikana. Ajaminen Amerikassa on helppoa, liikenne sujuu, tiet on hyviä ja vuokra-autot uusia, mutta on säilytettävä maltti.
Kaikki matkat eivät siis ole täydellisiä, mutta onko elämä koskaan? Ei matkoja ainakaan sen takia kannata jättää tekemättä, että ne saattavat joskus epäonnistua.
Enemmän ne kuitenkin onnistuvat kuin epäonnistuvat!
Miksi niin on?
Aloin pohtimaan asiaa ja huomasin itsekin sortuneeni samaan. Jaan Facebookissa onnistuneet ja kauniit kuvat, tässä blogissa levitän matkailun ilosanomaa ja kerron matkoista toisille aina vaan hyviä kokemuksia.
Onko syynä kovat odotukset matkoista? Haluammeko niin kipeästi matkojen onnistuvan, että vaikka väkisinkin kerromme niistä hyviä asioita?
Tosiasia on kuitenkin, että jokainen matka ei voi olla täydellisen onnistunut. Aika paljon vaikuttaa myös se miten matkaan suhtautuu. Enemmän matkustaessa tulee väistämättä eteen matkoja joilla ei kaikki mene kuin siellä kuuluisassa kylässä lähellä Vaasaa. Kerron nyt muutamia sellaisia kokemuksia.
Joskus miltei 15 vuotta sitten lähdin hyvän kaverini kanssa hetken mielijohteesta Kosille. Tein sen tyyppivirheen, että en kysynyt etukäteen miten hän lomaansa viettää. Käsityksemme lomanvietosta olivat täysin erilaisia. Hän halusi lähteä heti aamulla rannalle ja maata siellä auringonlaskuun saakka. Minä joka en ole lainkaan rantaihminen en viihtinyt yhtään sillä matkalla.
Toinen tapaus. Poikani ollessa pienempi olimme Italiassa Gardassa. Kiva reissu muuten, mutta poikani sairastui vakavasti kesken matkan. Oli melko haastavaa koittaa keskellä yötä keksiä mitä tehdään, koska hotellin yörespa ei osannut soittaa ambulanssia. Lopulta se tuli ja poika pääsi ammattimaiseen hoitoon. Täytyy muuten kehua Italian julkista terveydenhuoltoa. Keskellä yötä poika laitettiin heti tippaan, tutkittiin ja jopa hälytettiin lisää henkilökuntaa paikalle tekemään tutkimuksia. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei ollut ongelma. Siltikin kaksi päivää vietettynä Veronan sairaalassa vei tuolta matkalta hohdon.
 |
| Dodge Avanger näki Floridan teitä viime helmikuussa |
Kaikki matkat eivät siis ole täydellisiä, mutta onko elämä koskaan? Ei matkoja ainakaan sen takia kannata jättää tekemättä, että ne saattavat joskus epäonnistua.
Enemmän ne kuitenkin onnistuvat kuin epäonnistuvat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti